Blogi

Miten hoitoalalle saadaan positiivinen vire?

Julkaistu:

 Miten hoitoalalle saadaan positiivinen vire?

Pirjo Lukkarila

Pirjo Lukkarila on filosofian tohtori ja terveystieteiden maisteri. Hän toimii Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin hallintoylihoitajana ja hänen tehtävänään on sairaanhoitopiirissä toteutettavan hoitotyön ja hoitotyöhön liittyvän opetus-ja tutkimustoiminnan johtaminen ja kehittäminen.

Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kiihtyvä eläköityminen ja työvoimapula aiheuttavat ongelmia alan toiminnalle. Viime kuukaudet olemmekin lukeneet eri tahojen viestejä hoitohenkilöstön saatavuushaasteista. Hoitajia ei saada rekrytoitua riittävästi ikäihmisten tehostettuun palveluasumisen tai kotihoidon tarpeisiin. Haasteita on myös perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palvelujen tuottamisessa ammattitaitoisen henkilöstön puutteiden vuoksi.

Haasteellisessa tilanteessa mm. ammattiliitot, -järjestöt ja yksittäiset ammattihenkilöt ovat kuvanneet eri medioissa hoitoalan työtä, johtamista, työskentelyolosuhteita ja palkkausta ajoittain varsin kielteisesti. Keskustelun tulee olla avointa eikä ongelmia pidä lakaista maton alle, vaan niitä pitää pyrkiä yhdessä ratkaisemaan.

Käykö kuitenkin niin, että negatiivinen kierre ja viestintä vain pahentavat hoitoalan tilannetta entisestään? Pitäisikö sekä viestinnässä että eri toimijoiden välisessä yhteistyössä ottaa juuri nyt aivan toisenlainen suunta, joka nykyistä paremmin edistäisi alan vetovoimaa ja myös alan ammattilaisten luottamusta tulevaisuuteen. Mielestäni vetovoimaa edistävät parhaiten positiiviset mielikuvat hoitoalan työstä, työyhteisöistä ja organisaatioita.

 

Selvitysten mukaan Suomessa ollaan lähes poikkeuksetta sitä mieltä, että hoitoalan palkkausta tulisi kehittää. Mitä ja miten se tehdään, on haasteellisempi kysymys.  Ongelmana on se, että hoitajien palkkauksen korjaaminen tulee yhteiskunnalle kalliiksi.

Samaan aikaan sosiaali- ja terveydenhuollossa pitää pystyä tekemään hurja tuottavuusloikka, jotta rahoitus saadaan riittämään kaikkien tarvittavien palvelujen tuottamiseen. Kalliiksi voi tulla myös se, ettei tarvittavia palveluja saada tuotettua tai toimimaan osaajapulan takia.

Sairaanhoitajaliiton mukaan 52 prosenttia suomalaisista sairaanhoitajista kokee oman palkkauksensa riittämättömäksi. Työolobarometrin mukaan myös yhä useampi hoitaja harkitsee edelleen alanvaihtoa. Onko niin, että korona katkaisi kamelin selän vai miksi tällaiseen tilanteeseen juuri nyt ajauduttiin? Mikäli tilanteen annetaan nyt olla ja odotetaan vain kansallista palkkausratkaisua, tilanne vaikeutuu entisestään. Pelkästään palkkausepäkohtien korjaaminen ei tule ratkaisemaan haasteellista tilannetta, vaan sen ohella tarvitaan myös muita toimia kuten uusia innovaatioita, teknologiaa ja toimintamalleja sekä positiivista asennetta ja osaamista tehdä asioita aivan uudella tavalla. Tarvitaan myös osaavaa markkinointia siitä, että hoitoalalle on tulevina vuosina avautumassa todella mielenkiintoisia uusia työpaikkoja.

 

Hoitoalan työn arvostus lähtee siitä, että ammattilaisia kuullaan. Tutkimusten mukaan terveydenhuollon työntekijöiden kokema arvostus työpaikalla parantaa tuloksia, lisää sitoutumista, vähentää henkilöstön vaihtuvuutta ja lisää asiakastyytyväisyyttä. Arvostava vuorovaikutus vaatii mm. johdolta ja esihenkilöiltä ajan antamista ja kiinnostuksen osoittamista.

Organisaatioissa ja työyhteisöissä tulee olla pelisäännöt ja luottamus eri tahojen välillä, jolloin päästään myös aitoon yhteistyöhön ja vuoropuheluun. Organisaation strategia ja arvot pitää pystyä jalkauttamaan ja näyttämään todeksi toiminnan tasolla. Terveydenhuollon työntekijältä vaaditaan puolestaan työelämä- ja työyhteisötaitoja. Jos ammattilaiset eivät arvosta omaa työtään tai työpaikkaansa, se näkyy ja kuuluu yleensä myös ulospäin.

 

Olemme rakentamassa Oulussa Suomen mittakaavassa ja kansainvälisestikin poikkeuksellisen upeaa yliopistollista sairaalaa, OYS 2030. Puitteet tulevat olemaan erinomaiset ja työskentely-ympäristö moderni. Millaiseksi työpaikaksi sairaala ja sen osaamiskeskukset rakentuvat, päättävät sairaalan toimijat yhdessä. Jokaisen työntekijän työllä ja viesteillä on merkitystä.

On siis olemassa todella hyvät mahdollisuudet siihen, että sairaalan vetovoima työpaikkana kasvaa, kunhan näitä vetovoimatekijöitä osataan nyt oikealla tavalla hyödyntää. Jo tässä vaiheessa ammattilaisten kannattaa rakentaa yhdessä älykästä sairaalaa oppivan organisaation tapaan huippuyksiköksi, jonne halutaan tulla joukoittain töihin kauempaakin.

Älykkyys ei ole pelkkiä rakenteita tai toimintaa tukevaa teknologiaa vaan loppukädessä ammattilaisten osaamista. On selvää, että uusi sairaala tarvitsee moniammatillisesti huippuasiantuntijoita, joiden päätavoitteena on tuottaa laadukasta ja vaikuttavaa hoitoa potilaille ja parempia terveyskokemuksia väestölle. Nyt tarvitaankin me-henkeä; yhdessä mahdollisuuksien tunnistaminen antaa pohjan uudelle ajattelulle ja toiminnalle.