Syöpään liittyvien tutkimusjulkaisujen määrä on kasvussa, aktiivisia ovat esimerkiksi vatsan alueen syöpien tutkijat. Hyvät potilasaineistot hyödyttävät tutkimusta.

Tuoreen ja laatuaan ensimmäisen vuosiraportin mukaan Pohjoisen syöpäkeskuksen alueella tehtiin viime vuonna 172 julkaisua syöpätutkimuksesta, kun edellisvuonna julkaisuja oli 117.

Kliinisiä syöpätutkimuksia oli viime vuonna käynnissä 45 ja ne liittyivät 14 eri kohde-elimen syöpiin.

Ulkopuolisessa RAE-arvioinnissa Oulun yliopiston syöpätutkimushankkeet saivat kahteen korkeimpaan laatuluokkaan kuuluvia arvosanoja.

Pohjoisen syöpäkeskuksen johtaja Jussi Koivunen pitää kasvusuuntaa hyvänä – syöpätutkimusta kun kuitenkin tehdään rajallisin resurssein.

– Tavoite on raportin kautta tehdä näkyväksi syöpätutkimusta. Samalla saamme vertailutietoa tutkimuksessa tapahtuvista muutoksista, Koivunen sanoo.

Syöpätutkimukseen liittyviä väitöskirjoja tehtiin viime vuonna yhdeksän, ja kliinisen lääketieteen uusista professuureista kaksi liittyy aktiivisesti syöpätutkimukseen.

Pohjois-Suomessa syöpätutkimusta, -diagnostiikkaa ja -hoitoa koordinoi Pohjoinen syöpäkeskus eli FICAN North, joka aloitti toimintansa vuonna 2018 Kansallisen syöpäkeskuksen alaisuudessa.

Jussi Koivusen omaa tutkimusalaa on keuhkosyövän tutkimus. Oululaisesta tutkimusosaamisesta hän nostaa esimerkeiksi maailmanlaajuisesti arvokkaan perinnöllisten rintasyöpien tutkimuksen sekä syövän immunologian tutkimuksen niin perustutkimuksessa kuin hoitojen kehittämisessä.

– Myös vatsan alueen syöpien tutkimuksessa tehdään hyvää työtä niin perus- kuin kliinisen tutkimuksen puolella.

Immuunisoluilla rooli syövän kehittymisessä

Vatsan alueen syöpiä tutkivat muun muassa Sara Väyrynen ja Juha Väyrynen. Kumpikin on toiminut professori Markus Mäkisen tutkimusryhmässä ja väitellyt Oulun yliopistossa kolorektaalisyövästä.

Pariskunta teki postdoc-vaiheen tutkimusta Bostonissa Harvardin yliopistossa vuosina 2018–20: Saran tutkimusalueena oli haimasyöpä ja Juha keskittyi suolistosyöpään. Yhteistä heidän tutkimusalueissaan on selvittää immuunisolujen osuutta syövän kehittymisessä.  Immuunijärjestelmä nimittäin kykenee ainakin tietyissä tilanteissa muodostamaan immuunivasteen myös syöpää vastaan.

– Tietyntyyppisten immuunisolujen esiintyminen syöpäkasvaimissa vaikuttaisi olevan yhteydessä potilaiden parempaan ennusteeseen, Juha Väyrynen sanoo.

Jos kasvainta tuhoava immuunivaste on vahva, potilaan ennuste on parempi. Periaate tuntuu toimivan myös toisinpäin, eli immuunijärjestelmään kuuluu myös soluja, jotka erittävät kasvainta tukevia kasvutekijöitä.

Osassa haimasyövistä on paljon immuunivastetta lamaavia tulehdussoluja. Niiden runsas määrä on yhteydessä huonoon hoitoennusteeseen. Sara Väyrynen kertoo, että osa haimasyövistä tuottaa voimakkaamman tulehdusreaktion, osassa se on heikompi.

Harvardissa haiman syöpäsolujen käyttäytymistä tutkittiin hyödyntäen multiplex immunofluoresenssivärjäystä. Perinteisesti kudospohjaisia analyyseja on tehty määrittäen yksi merkkiaine kerrallaan ja silmämääräisesti arvioiden. Immunofluoresenssimenetelmän ansiosta voidaan määrittää yhtä aikaa useampia merkkiaineita. Kudosanalyysista saadaan entistä täsmällisempi, ja jopa solun tarkkuudella voidaan analysoida, missä solut sijaitsevat kasvaimen mikroympäristössä.

Bostonissa käytettyä vastaavaa immunofluoresenssiskanneria Suomessa ei ole, mutta useiden merkkiaineiden määritystä voidaan tehdä väriaineisiin perustuvalla syklisellä immunohistokemialla. Saran laatiman skriptin pohjalta menetelmää voidaan hyödyntää Suomessakin.

– Lääkehoidon kannalta on merkitystä sillä, että nähdään millaista solukkoa siellä kasvaimen ympärillä on, Sara Väyrynen sanoo.

Kun tunnetaan syöpää estävien immuunisolujen toimintaa, ollaan hoitomenetelmän löytymisen jäljillä. Taudin kulkuun vaikuttavien tekijöiden tunnistamisen myötä hoitoa osataan kohdistaa tarkemmin.

Mitkä ovat Oulun vahvuudet?

Yhdysvalloista palattuaan Sara ja Juha Väyrynen työskentelivät Keski-Suomen keskussairaalassa erikoistuvina lääkäreinä. Kuluvan vuoden alusta he palasivat Ouluun: Juhan työajasta kolmannes kuluu patologina OYSin patologian osastolla ja kaksi kolmasosaa yliopistotutkijana.

Saran työpanos menee nyt sataprosenttisesti erikoistumiseen OYSin sisätaudeilla, joten hän pitää tutkimuksen tekoa tällä hetkellä enemmän harrastusluonteisena.

– Erikoistuminen vie paljon aikaa. Mutta jos haimapuolen tutkimuksista uskaltaa puhua, niin haluaisin jatkaa samanlaista immuunisolujen tutkimusta, mitä tein Yhdysvalloissa.

Suomen ja Yhdysvaltojen tutkimusresurssien vertailussa Suomi jää auttamatta jälkeen.

– Yhdysvalloissa ei tarvinnut paljon miettiä rahankäyttöä, jos sai jonkin idean. Täällä on pohdittava tarkoin, miten rajallista budjettia käytetään ja rahoituksesta kilpaillaan, Juha Väyrynen sanoo.

Oululaista tutkimusta hyödyttää erikoisalojen välinen verkostoituminen. Juha uskoo Pohjoisen syöpäkeskuksen vaikutuksen näkyvän siinä.

– En ihmettele syöpätutkimuksen julkaisujen määrän kasvua, koska patologian, kirurgian ja onkologian tutkimusryhmillä on yhteistyötä ja menossa hyviä yhteistyöprojekteja.

Hän arvostaa oululaisten keräämiä potilasaineistoja. Markus Mäkinen on yhteistyössä kirurgian tutkijoiden kanssa vuodesta 2006 kerännyt potilailta systemaattisesti verinäytteitä, ja aineistoa kartutetaan koko ajan.

– Pakastetut verinäytteet luovat hyvän pohjan tutkimukselle, vastaavia aineistoja ei ole muualla.

Hän muistuttaa, että kliinisesti merkittävän syöpäjulkaisun taustalla yleensäkin on hyvä potilasaineisto. Esimerkki tällaisesta on Oulun yliopiston kliinisen epidemiologian professoriksi nimitetyn kirurgi Joonas Kauppilan aineisto maha- ja ruokatorvisyövistä.

Sara Väyrystä puolestaan kiinnostaa haimasyövän potilasaineisto, jota Heikki Huhta kirurgian puolella kerää.

Oulu oli Väyrysille entuudestaan tuttu, joten paluu tuntui luontevalta. Sara kertoo viihtyvänsä OYSissa ja pitävänsä sisätautien klinikasta. Juha pitää patologian klinikkaa hyvänä työympäristönä.

Juha Väyrysen seuraava tavoite on saada rahoitusta oman tutkimusryhmän rekrytoimiseen. Hän sanoo, että Oulussa kerätty tutkimusaineisto on hyvä lähtökohta tutkimusryhmän työlle. Verinäytteistä voidaan tutkia kasvaimien vaikutuksia koko kehoon. Jos kasvaimessa on immuunisolukkoa, sen tuottamat välittäjäaineet päätyvät myös verenkiertoon.

– Tässä on mahdollisuuksia useisiin erilaisiin tutkimusprojekteihin. Tavoitteena on muun muassa analysoida kasvaimen alueelta immuunisolukkoa ja katsoa sen yhteyksiä verenkierron tulehdusvälittäjäainepitoisuuksiin.