Riikka Moilanen

Kirjoittaja toimii Oulaisten kaupunginjohtajana. Hän on hallintotieteiden maisteri ja opiskelee työn ohessa terveystieteen maisteriopintoja. Ennen kaupunginjohtajan tehtäviä hän oli Taukokangas Oy:n toimitusjohtaja. Lisäksi hän on toiminut PPSHP:n hallituksen puheenjohtajana ja eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä.

Lähes 50 vuotta asuin ja tein töitä Oulussa, kunnes minusta tuli Oulun eteläisen alueen asukas. Työ vei minut ja nyt olen onnellinen oulaistelainen. Kahden vuoden kokemuksen perusteella voin sanoa, että silmäni ovat auenneet monessakin asiassa.

Kun muutin Oulusta Oulaisiin, muutin suuresta pieneen. Usein pohdin, mistä juontuvat keskustelut tai jopa vastakkain asetellut pienen ja suuren välillä. Samanlaisia vivahteita löytyy hyvinvointialueiden vaalikeskusteluissa. Tavanomainen ajattelu on, että yrityksen pitäisi aina kasvaa ja pyrkiä isommaksi. Joskus kuulee jopa väitteitä, että pieni yksikkö on tehoton. Mielestäni maailma ei ole näin mustavalkoinen.

Olemme tottuneet hyvin toimiviin julkisrahoitteisiin palveluihin. Suomalaisten ikääntyminen, sote-palveluiden kysynnänkasvu ja kuntien vaikea taloudellinen tilanne on ajanut meidät uuteen tilanteeseen. Muutos on välttämätön ja tämän voi kokea myös pelottavana ja uhkaavana. Tällöin suunnannäyttäjältä tarvitaan rohkeutta ja uskoa. Ja löytyyhän meiltä lukematon määrä onnistuneita muutoksia.

Oulun eteläisen alueelta hyvänä esimerkkinä voisin mainita Oulaskankaan sairaalan. Ottamatta kantaa päivystysasetuksen sisältöön sairaalan toiminnan sopeuttaminen muutoksen jälkeen on tehty onnistuneesti. Sairaalan yhteispäivystys, monipuolinen poliklinikkatoiminta ja vahvaan osaamiseen perustuva kirurgia vastaavat alueen hoidon tarpeeseen esimerkillisesti. Sairaala toimii täydellä teholla!

Lisäksi korona-aika on osoittanut meille, että sairaalatoimintojen järkevä hajauttaminen palvelee koko aluetta ja turvaa palveluiden saatavuuden poikkeuksellisessakin tilanteessa. Hyvä näin!

Hyvinvointialueiden rakentuminen tuo mittavan määrän muutoksia. Tämä tulee nähdä mahdollisuutena. Mielestäni me ihmiset olemme valmiita muutoksiin, kunhan muistetaan ainakin muutama asia.

Usein käytetyt palvelut tulee olla lähellä ja helposti saavutettavissa. Liikkuvat palvelut tai etävastaanotot voivat olla helpotus pitkien etäisyyksien alueilla, kunhan kenestäkään ei tule väliinputoaja. Viikoittainen laboratoriokäynti tulee olla mahdollista jokaiselle palvelun tarvitsijalle. Tällöin pienikin voi olla suurta. Sen sijaan, jos ihminen tarvitsee esimerkiksi kirurgisen toimenpiteen kerran elämässään, voi se löytyä kauempaakin. Tällöin hoidon saatavuus, laatu ja osaaminen ovat suurta.

Hyvinvointialueen tulevat luottamushenkilöt päättävät vaalikauden alkuvaiheessa palvelustrategiasta. Tuolloin on tarkasteltava koko alueen palvelutarvetta, palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta. Uudet päättäjät ovat tärkeiden kysymyksien äärellä. Mikä on pientä ja suurta?