Liisa Lumijärvi

Kirjoittaja on PPSHP:n valtuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja ja Pohjois-Pohjanmaan aluevaltuuston varajäsen (kesk.). Hän on myös Raahen kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen.

Potilailta tulee palautetta, miten vaihtelevia hoitokäytännöt ovat eri lääkäreillä saman sairauden hoidossa varsinkin, jos lääkäri vaihtuu jokaisella käyntikerralla. Kokemukset eivät aina ole nykyistä järjestelmää imartelevia.

Perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindén on nostanut julkisuudessa esille omalääkärijärjestelmän tarpeen myös Suomessa. Mallissa jokaiselle lääkärille määriteltäisiin 1 300–1 500 asiakasta, jota he sitoutuisivat palvelemaan. Lääkärit toimisivat pääosin julkisen puolen terveyskeskuksissa. Lähtökohtana on, että ihminen saa tarvitsemansa palvelun oikea-aikaisesti. Pohjatiedot potilaista ovat valmiiksi muistissa, eikä vastaanotolla tarvitse joka kerta aloittaa alusta tietojen päivittämistä. Tavoitteena tulisi olla hoidon saumaton jatkuvuus seitsemän päivän hoitotakuuta noudattaen.

Muistakaamme, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen konkreettisimpia lupauksia oli, että lääkärille pääsy helpottuu.

Omalääkärijärjestelmän etuna on, että potilaan on helpompi rakentaa luottamus tuttuun lääkäriin ja kertoa vaivoistaan avoimemmin. Kontrolli potilaan ja lääkärin välillä on saumaton, ja näin myös potilaan oma vastuu terveyden ylläpidosta kasvaa.

Nykyinen palkkasuhteeseen perustuva julkinen lääkärikonsepti ei liene paras tapa toteuttaa perusterveydenhuollon lääkäripalveluita, koska sellaista ei ole missään muualla maailmassa. Muissa maissa perustason lääkärit ovat ammatinharjoittajia, jotka toimivat pienissä ryhmävastaanotoissa. Vain Suomessa korostuu organisaatiokeskeisyys. Potilaat tulevat organisaation asiakkaiksi, eivät lääkärin.

Terveyskeskuslääkärin työ tulee saada houkuttavaksi, jotta alalle opiskelevat nuoret lääkärit kokevat työnsä mielekkääksi ja hakeutuvat terveyskeskuksiin omalääkärin työhön. Lääkärillekin on palkitsevampaa hoitaa potilasta, jonka terveydentila on jo muistissa. Näin lääkäri pääsee keskittymään perustyöhönsä.

Kun lääkäri tuntee potilaansa, hän hahmottaa kokonaistilanteen paremmin. Näin vältytään myös tarpeettomilta lisätutkimuksilta ja turhilta lääkärikäynneiltä. Edistyminen hoidossa ja potilaan terveydentilassa on lääkärin ja potilaan yhteisen tavoitteenasetannan tulos.

Alueellamme joudumme keskittymään entistä enemmän siihen, että vasta valmistuneet hakeutuvat meille töihin. Uuden valmistuvan sairaalan tilat varmasti osaltaan nostaa houkuttelevuutta, mutta pelkästään siihen emme voi tuudittautua.

Uutta sotea markkinoitiin uuden ja innovatiivisten mallien tuottajana ja keskustelussa korostettiin uuden sukupolven sotea.

Ensi vuoden alussa aloittavalla uudella hyvinvointialueellamme voitaisiin kokeilla aidosti omalääkärijärjestelmän toimivuutta, ja siten pukea sanat teoiksi. Päätöksen yhteydessä nähtäisiin, pelkäävätkö uuden luomista johtajat, lääkärit vai itse itseään ruokkiva uusi hallinto-organisaatio.

Tätä ennen meillä on vielä paljon muokattavaa asenteissa ja byrokratiassa.