Antti Juujärvi uskoo kulkeneensa kaikki OYSin käytävät läpi lähes parinkymmenen vuoden hoitosuhteensa aikana. Hän kertoo aina saaneensa hyvää hoitoa ja tukea arjessa jaks

Moninivelrikkoa sairastava Antti Juujärvi istuu tällä kertaa fysiatrian poliklinikalla odottamassa seurantakäynnin alkamista. Vointi on kohtuullinen, vaikka koronan takia kuntosali- ja uimahallikäynnit ovatkin jääneet vähiin, eikä liikkumisen väheneminen tee hyvää hänen kunnolleen.

Tuttu fysioterapeutti ei tällä kertaa ota häntä vastaan, vaan paikalla on joku toinen.

– Kun sairaalan hoitoon ja hoivaan pääsee, ei ole väliä, kuka minut vastaanottaa: tieto ja taito on kaikilla. Ja Kanta-järjestelmästä pääsen itsekin perille siitä, miten minun asiaani on hoidettu ja ymmärretty, Juujärvi toteaa.

Etenevän sairauden ja kivun kanssa on vaikea elää. Siksi sairaalan apu on korvaamatonta. Juujärven mukaan hän on aina saanut sairaalan asiantuntijoilta apua. Kaikki hoitoon osallistuneet ovat olleet vakavissaan ja tarttuneet hänen ongelmiinsa tosissaan. 

– Hoito, hoiva ja jälkihoito ovat mahtavia: kysellään perään, tutkimuksia ja seurantakyselyjä tulee ja olen huomannut, että ne kaikki myös luetaan.

Hyvän mielen aistii

Ensimmäisen kerran Juujärvi oli nivelsairautensa takia leikkauksessa vuonna 2004, jolloin lannerangan ahtautumia avattiin ja hermopinteitä löysättiin.

– Olin tosi kipeä, eivätkä kipulääkkeet tehonneet. Aamulla melkein konttaamalla sairaalaan saavuin ja iltapäivällä kävelin ilman kipuja. Kun leikkauspöpperöstä selvisin, ihmetys oli valtava, kun kroppaani kuuntelin. Aistin myös, että hoitajat olivat todella hyvillä mielin, että leikkaus oli onnistunut.

Nivelkivut hävisivät leikkauksen jälkeen moneksi vuodeksi, mutta sairaus ei jätä rauhaan. Isoja leikkauksia niveliin ja rankaan on ollut vuosien varrella kuusi.

Isoja tunteita Juujärvi kävi läpi myös silloin, kun olo yhtäkkisesti heikkeni ja kuumeilu alkoi. OYSissa tutkittiin ja todettiin synnynnäinen sydänvika.

– Vika korjattiin saman tien. Se oli uskomatonta, heti hoitoon ja elämä tältä osin kuntoon muutamassa kuukaudessa. Elämänlaatu parani ja vaikka nivelvaivat ovat sen jälkeen pahentuneet, olen jaksanut taistella kipuja vastaan.

Juujärven mukaan erikoissairaanhoitoon pääsy vaatii aktiivisuutta ja sinnikkyyttäkin, mutta kun yliopistosairaalan ovi kerran aukeaa, sen jälkeen kaikki ovet ovat auki.

Läheinen mukaan hoitoon

Vapaaehtoistyön nimeen vannova Juujärvi toivoo, että potilaan lisäksi läheiselle, joka asiakkaan tai potilaan mukana kulkee, kerrottaisiin hoidosta enemmän. Läheisen pitäisi päästä enemmän mukaan hoitotilanteisiin. Tällöin saattaja voisi paremmin olla potilaan tukena.

–  Ammattilaiset osaavat oman erikoisalansa erinomaisesti, mutta olisi hienoa, jos siirrot toisen erikoisalan ammattilaiselle eivät kestäisi niin kauan kuin usein tapahtuu. Vaikka ymmärränkin, että korona vaikuttaa ajanvarauksiin.

Uusi sairaala saa hänet mietteliääksi, varsinkin puhe hoidon tehostamisesta.

–   Ainahan sitä toivoo pääsevänsä sairaalasta pian kotiin, mutta toivottavasti tehostaminen ei mene liian pitkälle, vaan inhimillisyys sekä henkilökohtaiset kontaktit ja huomioiminen säilyvät. Keskustelu ammattilaisen kanssa on puolet toipumista, Antti Juujärvi sanoo.