Hoitaja hoidettavana

Johanna Lehtonen kävi vatsan muodonkorjausleikkauksessa OYSissa. Kokemukset omalla työpaikalla potilaana olosta toivat uutta perspektiiviä myös hoitajan työhön.
Johanna Lehtonen leikattiin OYSissa, joka on myös hänen oma työpaikkansa.

Vatsan muodonkorjausleikkaus eli abdominoplastia on ajankohtainen, kun kehossa on tapahtunut esimerkiksi painonvaihtelua ja iho venyy sen mukana. Johanna Lehtosen iho ei enää palautunut ison hätäsektioleikkauksen jälkeen: vatsalihakset olivat erkautuneet ja operaatiosta jäi iso arpi.

– Menin viime vuonna alkukesästä terveyskeskukseen ja pyysin lähetettä arvioon, joka kertoisi olenko oikeutettu abdominoplastiaan. Sain lähetteen ja syksyllä pääsin kirurgin vastaanotolle, jossa kriteerit operaatiota varten täyttyivät. Helmikuussa minut leikattiin.

Lehtonen kokee päässeensä operaatioon loppujen lopuksi nopeasti, mutta tie hoitoon ei ole ollut niin yksinkertainen.

­– Olin kamppaillut tämän asian kanssa varmaan kymmenen vuotta ja kysynyt useammalta lääkäriltä, olisiko mahdollisuutta päästä toimenpiteeseen. He kuitenkin tyrmäsivät pääsyn, koska eivät olleet juuri sen alan asiantuntijoita. Onneksi otin itse asioista selvää ja kysyin lopulta oikeilta ihmisiltä, koska pääsyni operaatioon oli täysin aiheellinen.

Osaavissa käsissä

Lehtosen kokemus saamastaan hoidosta on suurilta osin hyvä. Leikkaussaliin astellessa häntä hoitaneet työntekijät esittelivät itsensä reippaasti ja kertoivat selkeästi mitä tapahtuu ja kuka tekee mitä. Leikkaus meni Lehtosen mukaan hyvin.

– Heti herättyäni hoitaja oli vieressä huolehtimassa, että kaikki on hyvin.

Leikkauksen jälkeen Lehtosen siirryttyä osastolle toipumaan hän kokee, että kipulääkettä annosteleva kipupumppu purettiin liian nopeasti pois.

– Kokeiltiin, että voisinko olla ilman kipupumppua enkä pystynyt siihen, kun kivut olivat todella isot. Sain kipupumpun takaisin ja se purettiin sen jälkeen hitaammin pois. Oli hyvä juttu, että minua kuunneltiin ja uskottiin, että niitä kipuja oikeasti on.

Lehtosta hoitanut kirurgi Johan Löfgren saa erityisiä kehuja.

– Hän oli äärimmäisen taitava ja ystävällinen. Hän käytti aikaa potilaaseen ja oli koko ajan hyvä fiilis, ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeenkin. Jälkeenpäin kyselin häneltä paljon kivuista, koska ne kestivät pitkään. Häneltä sain kattavasti vastauksia ja tuli sellainen mielenrauha, kun sai tietää pitkienkin kipujen olevan ihan normaalia.

Myös osasto 6B:n hoitajat olivat Lehtosen mukaan todella ihania ja osasivat työnsä asiantuntevasti.

Uusia ajatuksia hoitajan työhön

Lehtonen toimii itsekin lähihoitajana OYSissa. Omalla työpaikalla potilaana olo oli hänen mukaansa mielenkiintoista.

– Se oli oikeastaan tosi kivaa huomata asioita siltä kantilta. Esimerkiksi sängynpohjalla maatessa on aika avuton, niin siinä on todella paljon merkitystä, että miten hoitaja lähestyy. Se tilanne voi tuntua jopa uhkaavalta tai pelottavalta, jos hoitotoimet tehdään hätäisesti ja kertomatta potilaalle mitä ollaan tekemässä ja miksi.

Pääasiassa hoitajat olivat Lehtosen mukaan erittäin osaavia.

– Kun nousee sängynpohjalta ja hoitajat ovat heti auttamassa ja tukemassa, että pääsee sieltä ylös, luo sellaista todella turvallista tunnetta. Tykkäsin todella paljon, että hoitajat olivat läsnä, kuuntelivat ja ottivat kiinni.

Hän kokee ymmärtäneensä paljon hoitajan työstä kokemuksen vuoksi.

– Kun menen potilaan sängyn viereen, otan huomioon sen millä tavalla olen lähestyn häntä ja puhun hänelle, että potilaalla on hyvä ja turvallinen olla. Jos potilas on oikeasti kipeä, niin meidän pitää uskoa häntä ja hoitaa asiat mahdollisimman kivuttomasti. On tärkeää tehdä työt rauhassa ja potilasta kuunnellen.

Pikkuhiljaa takaisin satulaan

Leikkauksesta on kulunut nyt viisi kuukautta. Toipumisprosessi alkoi Lehtosen mukaan hitaasti. Jo osastolla kannustettiin liikkumaan omaan tahtiin, omaa vointia kuunnellen.

– Pikkuhiljaa kun pääsi liikkeelle, niin se toipuminenkin alkoi vauhdilla. Sairasloma kesti kuusi viikkoa, mutta maltoin olla poissa töistä vain neljä viikkoa. Pyysin itse, että saisin tulla takaisin töihin.

Työnantaja järjesti työt Lehtosen kanssa niin, ettei niistä varmasti aiheutunut mitään vaaraa paranemiselle. Kolme kuukautta operaation jälkeen Lehtonen pystyi taas harrastamaan liikuntaa.

– Meidän koko perheen yhteinen harrastus on ratsastus. Nyt lähiaikoina on jo sellainen olo, että pystyy menemään hevosen selkään. Silloin tuntuu siltä, että on parantunut jo täysin.

Operaatioita tehdään OYSissa useita vuodessa

Vatsan muodonkorjausleikkaus eli abdominoplastia, on toimenpide, jossa poistetaan ylimääräinen löysä ja roikkuva iho alavatsalta. Vatsanpeitteet saattavat menettää muotonsa esimerkiksi raskauden tai merkittävän painonpudotuksen jälkeen, kun iho venyy huomattavasti ja menettää osan luontaisesta kimmoisuudestaan.

OYSissa abdominoplastioita tehdään vuosittain noin 30-50, kertoo kirurgi Johan Löfgren. Abdominoplastiaan pääsemiseksi potilaan täytyy täyttää tietyt kriteerit. Löfgrenin mukaan uusi kansallinen ohjeistus on tekeillä ja tulee toivottavasti käyttöön syksyllä, mutta tämän hetken kriteerit OYSissa ovat:

 

  • BMI, joka on alle 30.
  • Selkeä ihoylimäärä, joka aiheuttaa haittoja. Näitä voivat olla esimerkiksi hiertyminen, ihon rikkoumat, infektiot, liikuntarajoitteet tai hygieniaongelmat.
  • Vatsalaukun ohitusleikkauksesta on kulunut vähintään vuosi.
  • Paino on pysynyt stabiilina puoli vuotta laihdutusleikkauksen jälkeen.
  • Potilas ei tupakoi.
  • Ravitsemus ja laboratoriokokeet ovat kunnossa.
  • Potilas on psyykkisesti stabiili. Leikkaus on iso ja kehonkuva muuttuu sen myötä.

 

Lisäksi Löfgren kertoo, että osalle potilaista voidaan harkinta pienempää toimenpidettä nimeltä pannikulektomia. Potilaan BMI saa tällöin olla suurempi kuin 30, jos leikkaukselle on kuitenkin selkeä tarve, esimerkiksi hankalat ja toistuvat antibioottia vaativat infektiot.