Aili Pikkujämsän polviin tehtiin tekonivelleikkaus Oulaskankaalla.  

Sairaalaan mennessä Aili Pikkujämsää jännitti. Pelot operaatiosta hälvenivät nopeasti, kun hän huomasi, että häntä oikeasti kuunnellaan Oulaskankaalla. 

 Maatilan emäntänä raskasta fyysistä työtä tehneen Aili Pikkujämsän molemmat polvet kuluivat vuosien saatossa, ja viimeiset vuodet ennen eläkkeelle jääntiä olivat kivuliaat.

– Työn ohessa en halunnut leikkausta ajatella, mutta eläkeläisenä päätin hakeutua lääkäriin, Aili kertoo. 

 Ortopedikäynnin jälkeen hän sai leikkausajan alle kolmessa kuukaudessa. Haukiputaalaisena hän asuu lähellä yliopistollista sairaalaa, mutta lähti mielellään kauemmas Oulaisiin.

– Olen kuullut niin paljon hyvää Oulaskankaasta, että olin hyvilläni, kun sinne kutsuttiin. OIi hauskaakin lähteä pienempään sairaalaan, kun ei sairaalakokemuksia synnytysten lisäksi muuten ole.

 Hän halusi, että molemmat polvet leikataan yhtä aikaa. Leikkaava lääkäri Matti Savolainen oli samaa mieltä. Vaikka Ailia leikkaus ja toipuminen pelottivatkin, hän luotti onneensa. Leikkaus sujui hyvin ja toipuminen on edennyt erinomaisesti.

– Tekopolvet alkoivat heti tuntua omilta. 

 Leikkaussalissa Aili jutteli anestesiaylilääkäri Tuukka Toivion kanssa leikkauksesta ja kyseenalaisti jotain.

– Tuukan mahtava naurunpurskahdus johonkin kysymykseeni vapautti tunnelmaa. 

 Mukavia muistoja 

 Vaikka päivät leikkauksen jälkeen ovat ”utuisia”, kokemus on pelkästään myönteinen.  

– Henkilöstö on oikeita arjen enkeleitä. Minusta välitettiin, minun mielipidettäni kysyttiin ja aina kuunneltiin. Olen saanut kaikkiin kysymyksiini vastaukset ja erinomaiset ohjeet.

 Ailin mukaan Oulaskankaan leikkausosastolla on kova ammattitaito, mutta myös kyky lukea ihmistä. Sitä hän hoitajien huolenpidossa arvosti suuresti.  

– Erityisesti jäi mieleen se, kun hoitaja tuli kivun ja huimauksen ohessa kysymään, haluanko sillivoileivän iltapalaksi. Miten ihmeessä he näkivät senkin, että minulla oli suolaisen iltapalan tarve. Siitä tuli mukava olo.

 Aili lähti liikkeelle jo leikkausta seuraavana päivänä.

– Taisin yrittää liikaa siinä alussa, kun tulivat jonkin käytävän päästä hakemaan pyörätuoliin: turhan aikaisin liian pitkälle. Huolenpito tuntui hyvältä.

 Leikkauksen jälkeen Ailin hemoglobiiniarvot romahtivat. Hän viipyi leikkausosastolla pitempään kuin yleensä, jotta veriarvot saatiin nousemaan ja huimaus pois. Kun hänet kolmen vuorokauden jälkeen kotiutettiin, hoitajat kantoivat hänen jaksamisestaan huolta. Häntä kehotettiin hankkimaan apuvälineitä, mutta niitä hän ei ole istuinkoroketta lukuun ottamatta tarvinnut.  

 Aili kävelee ja kuntouttaa itseään Oulaskankaalta saamiensa ohjeiden mukaan. Proteesit toimivat, mieli on hyvä ja intoa kuntoutumiseen riittää.

– Senkin tiedän, että jos tulee mitä tahansa kysyttävää, aina voin soittaa ja neuvoja saan.