Hyvässä hoidossa

Sydänpysähdyksen jälkeen

Julkaistu:

Antti Jaatinen sai hyvää hoitoa Oysissa sydänpysähdyksen jälkeen.

 Antti Jaatinen pelaa höntsäjääkiekkoa ulkojäillä.
"Aluksi hyvässä hoidossa Oysissa, nyt hyvässä kunnossa kentällä, terveisin Antti Jaatinen,teho-osaston puolustaja." Näin Jaatinen tervehti tuttujaan äskettäin kuvaviestissään.

Sydänpysähdys vei Antti Jaatisen viiden viikon sairaalareissulle. OYSin potilasajasta hänelle jäi vain hienoja muistoja ja kiitollinen mieli.

Antti Jaatinen lähetti ensimmäisenä toipumiskesänään ystävilleen kuvaviestejä uimahetkistään ja otsikoi viestinsä: Oululaisen osaamisen tulos. Näin hän halusi kertoa hyvästä fyysisestä ja henkisestä voinnistaan ja samalla jakaa kiitostaan julkiselle erikoissairaanhoidolle.

– OYSin ammattilaisten ansiosta jatkan elämääni. Sairaalassa on töissä älyttömän sitoutuneita ihmisiä. He tekevät työtään potilaan parhaaksi viikonpäivää tai kelloa vilkuilematta. Kun heidän on aika lähteä levähtämään, tilalle tulee toisia yhtä hyviä ja työlleen omistautuneita taitajia.

Jaatinen sanoo, että hyvin sairaasta ihmisestä tehtiin OYSissa terve ensiluokkaisen hoidon ja huolenpidon avulla. Inhimillisyys, jota sairaalassa hänelle ja hänen läheisilleen osoitettiin vetää hänet yhä sanattomaksi.

– He poistivat minun ja läheisteni pelkoja. He saivat minut potilaana tuntemaan oloni hyväksi, turvalliseksi ja luottavaiseksi.  Nämä ammattilaiset eivät tee numeroa osaamisestaan, joka on käsittämättömän kovaa.  Ja täytyyhän heillä oli valtava henkinen kapasiteetti, kun jaksavat koko ajan tehdä henkeä pelastavaa työtä.

Joulukuussa jysähti

Joulukuisena iltana 2017 yrittäjä ja it-ammattilainen Antti Jaatinen nousi ylös, sammutti television ja meni vessaan. Siellä tuolloin 55-vuotiaan yrittäjän sydän pysähtyi. Onneksi vaimo oli kotona ja soitti heti hätäkeskukseen. Hätäkeskuspäivystäjä oli koko ambulanssin odotusajan puhelimen toisessa päässä.

Ensihoito saapui 4-5 minuutissa. Hyvä niin, sillä Anttia elvytettiin 18 minuuttia, ja sen jälkeen alkoi matka sairaalaan.

– Sairaalassa alkoivat sitten sydänlääkärit miettiä, miten kammiovärinässä ollut sydämeni saataisiin toimimaan oikein? Sydän pumppasi verta vain 15 prosenttia siitä, mitä sen olisi pitänyt.

Sepelvaltimotauti on Antin suvun rasitus.

– Äitini kuoli sydäninfarktiin 60-vuotiaana. Jälkiviisaana voi nyt sanoa, että olisihan se ollut minunkin hyvä ymmärtää jo ennen tapahtumia, että oma askel oli lyhentynyt ja rasituin fyysisesti helposti.

Iso ammattilaisten porukka pohti Antin tilannetta. Sydämensiirtoakin harkittiin.

– Pitivät minua sen verran hyväkuntoisena muilta sisäelimiltäni, että kehnon sydämen vaihtaminen oli vaihtoehto. Pallolaajennus ei auttanut riittävästi. Kaksi päivää sydänpysähdyksestä minulle tehtiin kolmen sydänvaltimon ohitusleikkaus.

Läheiset huomioitiin

Teho 2:lla Antti oli pari viikkoa, pääasiassa nukutettuna.

– Jossain vaiheessa minua heräteltiin, jotta saataisiin selville, onko hapenpuute vaurioittanut aivoja. Minulle oli jo laitettu ECMO-laite, joka hapettaa verta. Laitteita on sairaalassa kaksi. Onneksi toinen oli vapaana ja pelastuin.

Herättelyn jälkeen lääkitys sai horisemaan.

– Puhelin joutavia viiden päivän ajan. Muistan, että joku teholla kertoi tosi rauhallisesti, mitä on tapahtunut ja missä olen. Olin pyytänyt saada soittaa kotiin, että tietäisivät minun olevan elossa. Minulle kerrottiin, että kotona tiedetään, mutta halusin silti soittaa kotiin vaimolleni.

Antti kertoo, että kotijoukot olivat hirvittävän peloissaan, jääkö isä ja pappa höppänäksi.

– Kotiväellähän henkinen hätä puolestani oli alussa paljon isompi kuin minulla, joka olin vain ihan pihalla.

Ammattilaisilla oli kuitenkin aina aikaa keskustella omaisten kanssa.

Antti kiittää, että asioita on priorisoitu julkisessa erikoissairaanhoidossa.

– Minun ja monen muun onni ja autuus on, että tehohoito toimii 24/7, ja kardiologi on paikalla kaikkina vuorokauden aikoina. Ei näitä asioita tule ajatelleeksi ennen kuin asiakkaaksi joutuu.

Joku ajoi parran ja pesi tukan

Teholta Antti siirrettiin ICCUun eli tehostetun sydänvalvonnan yksikköön.

– En pystynyt kävelemään ja paino oli pudonnut kahdessa viikossa 35 kiloa. Muistan, miten upealta tuntui, kun joku ajoi parran ja pesi tukan.

Suurin osa Anttia hoitaneista ja huolehtineista henkilöistä on hämärän peitossa. Antti mietti myöhemmin, että kaivaisi nimet esiin, mutta ei hän oikein tiedä, miten voisi heitä riittävästi kiittää.

Kun tilanne koheni, edessä oli toipumista kardiologian vuodeosastolla 35. 

– Siellä söin jo itse, pääsin vaipoista eroon, kävin eka kertaa Eva-telineen kanssa suihkussa. Enpä ole koskaan aiemmin ollut vessa- ja suihkukäynneistä yhtä innoissani. 

Anttia alettiin myös patistella liikkumaan. 

– Sydänosaston väellä on verevä ote elämään. He osaavat ottaa tällaisen hädissään olevan potilaan huomioon. Heidän reipas otteensa rohkaisi kuntoutumaan. 

Antille asennettiin defibrilloiva rytmihäiriötahdistin. 

– Jos syke nousee liikaa tai laskee liian ala, se antaa sähkötujauksen sydämelle, ettei sydänpysähdystä enää tulisi. Tieto laitteen toiminnasta menee myös etänä sairaalaan.  Laite on minun henkivakuutukseni. 

Kärppien kanssa kuntoutuen

OYSin jälkeen Antti vietti vielä pari viikkoa kaupunginsairaalassa ennen kotiutumista. Kotona kuntoutuminen jatkui Kärppien kera.

Antti katsoi Kärppien liigapelit televisiosta ja kuntoili erätauot. Aluksi hän jaksoi 18-20 minuutin tauosta kävellä vain 3 minuuttia, mutta pian hän käveli 10 minuuttia ja levähti sen jälkeen.

– Onneksi Kärpät pelasi sinä keväällä pitkään, sillä pudotuspelien aikana kävelin jo koko tauon.

Nyt, kolme vuotta myöhemmin Antti kokee olevansa paremmassa kunnossa kuin ennen sydänpysähdystä. 58-vuotiaana hän voi ja pystyy tekemään mitä vain – ainakin omasta mielestään.

Tahdistimen takia hänen asiakassuhteensa OYSiin jatkuu. Se on mieluista.

– Sairaalan tekemiseen minulla on hirmu luottamus.