Katja Piispalla todettiin loppuvuodesta ärhäkkä munasarjasyöpä. Nyt hän toipuu sairaudesta sytostaattihoitojen ja ison leikkauksen jälkeen.

Katja Piispan kaikki näkyvät syöpäkasvaimet saatiin leikkauksessa pois. Hän elää tässä hetkessä hyvävoimaisena, kantaa väliaikaista ohutsuolen avannetta ja käy alkukesän aikana vielä sytostaattihoidoissa. Sytostaatteja hän sai myös heti diagnoosin jälkeen, ennen suurta leikkausta, jossa häneltä poistettiin munasarjat ja kohtu sekä osia ohut- ja paksusuolesta, vatsaontelon kalvoista ja maksankin läheltä.

– Jos olisin tiennyt, miten suuri leikkaus oli, olisin jännittänyt enemmän. Mutta eipä sitä hoidon ammattilaisetkaan voineet tietää ennen avaamista. 9,5 tuntia siinä kuluu ja paljon lähti arpikudosta sisäelimien pinnalta pois.

Katja on erittäin tyytyväinen siitä, miten erikoissairaanhoidossa asiat rullasivat eteenpäin nopeasti. Hän tuli Kontinkankaan terveyskeskuksen kautta päivystykseen joulukuisena maanantaina, kun maha oli turvonnut jalkapalloksi ja röyhtäilyt ravisuttivat. Keskiviikkona hänellä oli jo diagnoosi ja hoidot alkoivat. Maaliskuussa hänet leikattiin.

–  Työterveyslääkäri antoi oireisiin närästyslääkettä! Joitain verikokeitakin otettiin, mutta ei tulehdusarvoja. Muutaman päivän kärvistelin vielä tämän jälkeen, sitten mieheni vei minut Kontinkankaalle, josta matka jatkui OYSiin.

OYSissa rivakka meininki

Oulun yhteispäivystyksessä alkoi tapahtua heti. Katja siirrettiin osastolle 8 odottamaan, että kaikki tutkimukset –  verikokeet, tietokonetomografiakuvaus ja tähystys saatiin tehtyä.

–  Sairaalassa minua kuskattiin sängyllä tutkimuksesta toiseen. En osannut kuvitellakaan, miten nopeasti hommat lähtivät rullaamaan. Päivystykseen hakeutumisen jälkeen olin jo kolmen päivän päästä osastolla 11 hoidettavana.

Katjan munasarjasyöpä oli levinnyt pitkälle, ja kahdessa viikossa diagnoosista hän oli jo sytostaattihoidoissa. Hoidot tehosivat ja etäpesäkkeet kuolivat. Leikkauksessa poistettiin elimiä ja arpikudosta, jotta syöpä ei pääsisi uusiutumaan.

–   Koko ajan minulla oli luottavainen olo, koska lääkärit vakuuttivat, että syöpäni on hoidettavissa.

Sairaalahoitojaksoja on ehtinyt kertyä neljä. Toipumisen alussa riesana oli vielä vatsaontelon tulehdus. Viisi viikkoa hän eli mandariineilla ja jogurtilla, koska syytä oksentamiseen ei meinannut löytyä. Apu tuli jälleen naistentautien osastolta 11.

Aina auttamassa

OYSin vuodeosastojaksoja Katja kuvaa hotellilomiksi.

–  Kun koronan takia ei ole päässyt matkustamaan, olen käyttänyt osastoa 11 paikallislomakohteena. Siellä olen roikkunut hoitajien ilona ja kauhuna, hän nauraa.

Kauhulla hän viittaa siihen, että hänellä oli tylsää yhden hengen huoneessa. Siksi hänellä puhetta piisasi aina, kun hoitaja huoneeseen saapui.

– Kaiken koronakiireen keskellä hoitajat jaksoivat auttaa minua käsittelemään sairauttani. He osaavat kohdata ihmisen ihmisenä ja kuunnella. Kun he huomasivat, etten kipuihini herkästi kelloa soittanut, ottivat asiakseen seurata tilannetta ja kävivät vähän väliä kysymässä vointia. Kiitollinen olen.

Intiimialueen syövistä pitää puhua

Katjan munasarjasyöpä on harvinainen, koska hän sai sen vain 48-vuotiaana. Hän on kokenut, että naisten gynekologisia syöpiä peitellään ja salaillaan. Silloin myös syöpäpelot ovat isommat.

– Minä olen päättänyt pitää meteliä oman kokemukseni pohjalta, sillä intiimialueen syövistäkin pitää puhua oikealla tavalla. Se voi tuoda apua monelle.

Syöpä on tällä erää voitettu, mutta Katja tietää, että uusiutumisriski on aina olemassa.

– Ei elämää voi elää odottamalla mitä seuraavaksi tapahtuu. Oma matkani on ollut mielenkiintoinen ja uusi elämä on alkanut. En osaa pelätä, elän tässä ja nyt. Jos syöpä uusiutuu, murehdin asiaa vasta sitten.