Tutkimushoitajalla on iso rooli lääketieteen tutkimuksessa. He ovat linkki tutkijoiden, sairaalan ja kumppanien välillä, mutta ennen kaikkea he ovat tutkimustyön kasvot potilaalle.

Tutkimushoitajat ovat kuin metsän raivaajat. He työskentelevät paperintuotannon alkupäässä kaataakseen metsää, josta ennen pitkään syntyy paperia. Tutkimushoitaja tavoittelee sitä, että hänen raivaustyönsä lopputuloksena syntyy uusi lääketieteellinen kehitysaskel sairauksien ehkäisemiseksi tai sairauden hoitoon.

Näin kuvaavat työtään sairaanhoitaja Riitta Laitala ja röntgenhoitaja Matti Pasanen, jotka tällä hetkellä työskentelevät yhdessä aivoverenkiertohäiriöiden Stroke-DATA -tutkimuksessa. Oulun ja Kuopion yliopistosairaaloiden, VTT:n ja useiden yrityskumppaneiden aloittamassa tutkimuksessa pyritään luomaan diagnostiikkaa aivoverenkiertohäiriöiden ehkäisemiseksi.

Laitala tekee tutkimushoitajan tehtäviä aivotutkimuksessa päätyökseen. Pasanen on mukana puolet työajastaan, toinen puoli menee tutkimushoitajana OFNI-tutkimusryhmässä, jossa pyritään löytämään aivorappeumasairauksiin – kuten muistisairaudet – ennakoivaa diagnostiikkaa.

Potilaan ääni ja arvioija

Tutkimushoitajalle kuuluu tutkimuksen yleinen organisointi ja aikataulutus, ajanvaraukset, juoksevien asioiden hoito ja yhteydenpito kaikkiin kumppaneihin, tutkijoista lääkäreihin, hoitohenkilöstöstä yksiköihin ja tutkimusryhmästä yritysten suuntaan.

Tutkimushoitaja rekrytoi tutkimukseen mukaan tulevat potilaat. Hän on ensimmäinen ja joskus myös ainoa potilaan linkki tutkimukseen. Aivoverenkiertohäiriötutkimuksessa potilaat rekrytoidaan OYSin osastolta 30.

– Hoitajan osaaminen ja sosiaalisten taitojen merkitys korostuu, kun osastolla pyydämme potilaita mukaan. Hyvä tutkimushoitaja tekee potilaskokemuksesta aina tärkeän ja hyvän kokemuksen, korostaa Riitta Laitala.

Aivoverenkiertohäiriöpotilaiden tutkimuksessa mukaan lähtevät potilaat haastatellaan ja heille tehdään laajasti erilaisia mittauksia, kuten tasapainomittaus, silmänpohjankuvaus, videokuvaus kasvojen toiminnasta, aivosähkökäyrä, lähi-infrapuna spektroskopia  ym.

– Yksinkertaisimmillaan potilas vain istuu ja vastaa kysymyksiin, toisinaan hän voi joutua suorittamaan fyysistä kuntoa vaativia testejä. Meidän tehtävä on arvioida, jaksaako potilas suoriutua tutkimuksista. Meillä on vapaus, mutta myös hoitotyön vaativa vastuu arvioida potilaan jaksamista, Pasanen sanoo.

Laitala jatkaa, että potilaat lähtevät valtaosin mielellään mukaan tutkimuksiin ja uskovat jaksavansa mittaukset, mutta aina akuutissa hoidossa olevat potilaat eivät ole siinä kunnossa, että jaksamista riittäisi.

– Meillä on oltava tarkat tuntosarvet ja tarvittaessa osattava keskeyttää tutkimus potilaan väsyessä tai jos hänen voinnissaan tapahtuu muutoksia. Olemme koko ajan herkkien asioiden äärellä. Meidän on aistittava, voiko potilasta edes pyytää tutkimukseen, koska sairaalahoidossa olleessaan heillä on paljon stressiä ja kuormittavia asioita mietittävänä yllättävän sairaustapahtuman takia, Laitala kertoo.

Itsensä haastamista

Laitalalla on noin kolmen vuoden kokemus tutkimushoitajana eri hankkeissa, Pasanen on tehnyt täyspäiväisesti tutkimushoitajan työtä puolitoista vuotta. Molemmat sanovat, että potilaat lähtevät mielellään mukaan hankkeisiin, koska kokevat näin voivansa auttaa muita joutumasta samaan tilanteeseen, jossa he itse ovat.

Päätyönään Laitala työskentelee sairaanhoitajana OYSin osastolla 10, jossa hoidetaan muun muassa selkäortopedisia-, neurokirurgisia- ja tekonivelleikattuja potilaita. Pasanen on työskennellyt useilla OYSin röntgenosastoilla, mutta enimmäkseen päivystysröntgenissä. Tutkimustyöhön liittyvä magneettikuvantaminen suoritetaan avohoitotalon röntgenin magneetissa.

Hoitotyötä tekevällä hoitajalla on määrätyt tehtävät ja vastuualueet. Tutkimushoitajana tehtävien kirjo on moninaisempi ja uuden oppimista tulee vastaan koko ajan. Siksi työ Laitalaa ja Pasasta kiehtoo.

–  Koko ajan on kehitettävä itseään ja opittava uusia taitoja. Kun lähtee projektiin mukaan, se aloitetaan oman työkuvan mukaisena, mutta aina se laajenee uudenlaisiin tehtäviin. Tutkimustyössä on laitettava itsensä likoon, oltava joustava ja valmis opettelemaan uutta, Laitala perustelee.

Pasanen lisää, että itsensä kehittäminen ja uuden oppiminen ovat ehdottomasti tutkimushoitajan työn suola.

–   Työhyvinvointia lisää erään tutkimuksen mukaan työn itsenäisyys eli se että voi itse suunnitella työn aikataulut. Tuntuu hyvältä, että osaamiseeni tai ammattitaitooni luotetaan niin paljon, että voin tehdä itsenäisesti tehtäviä. Missään aikaisemmassa työpaikassani en ole saanut yhtä paljon positiivista palautetta kuin tässä projektissa.

Laitala myötäilee ja lisää vielä, että itsenäinen työ tarkoittaa myös vastuuta, sitä että hoitaa työnsä aina parhaalla mahdollisella tavalla ja on oma-aloitteinen ja aktiivinen.

Tutustu tutkimushoitajan työhön tällä viikolla Instagramissa, @oys_sairaala