Anestesiasairaanhoitaja-varapääluottamusmies Anneli Näppä on ehtinyt kokea erikoissairaanhoidon myllerryksiä lähes 45 vuotta Oulun yliopistollisessa sairaalassa.

”Ei kai tämä julkinen terveydenhuolto niin paha ole, jos 45 vuoden jälkeen täysin palvelut ottaa hymyillen vastaan”, hihkaisi yksi Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin työsuojeluvaltuutetuista, kun saapui Anneli Näpän eläkkeelle jääntiä juhlistamaan.

– Aina olen OYSissa viihtynyt. On minua muuallekin kyselty, mutta mihin sitä olisi hyvästä työpaikasta lähtenyt, Anneli Näppä helähtää hersyvään nauruun.

Isossa organisaatiossa on mahdollisuus tehdä useampi työura, Annelillakin niitä on kaksi. Kolmas ura poliittisena päätöksentekijänä on äskettäin alkanut. Eläkkeellä hänellä on aikaa hoitaa yhteisiä asioita oululaisten ja Pohjois-Pohjanmaan asukkaiden hyväksi.

Ensimmäisen kerran apuhoitaja-Anneli avasi yliopistosairaalan ovet vuonna 1977. Puolitoista vuotta työskenneltyään hän aloitti sairaanhoitajaopinnot ja teki töitä aina kun pystyi. Valmistuttuaan tammikuussa 1982 hän siirtyi vaativaan kliiniseen työhön anestesiasairaanhoitajaksi OYSin keskusleikkausosastolle, joka oli yksi Suomen suurimmista leikkausosastoista. Iso osa työajasta kului avosydänleikkauksissa.

Haastava työ, erinomainen tiimi

Leikkaussalissa vierähti 32 vuotta ja tuona aikana erikoissairaanhoito kehittyi valtavasti.

– Teknologinen, farmakologinen, hoitotyön ja lääketieteen kehitys ja ylipäätään osaamisen kehitys oli niin hurjaa, että työ oli valtavan mielenkiintoista.

Toinen syy viihtymiseen oli leikkaussalin pitkälle viety tiimityö ja mukavat työkaverit.

– Aina oli mukava lähteä haastavaa työhön ja mukavien työkaverien pariin, hän hymyilee.

Saman tien hän vakavoituu ja muistuttaa, että hänen kliinisen hoitotyön aikaansa ei voi mitenkään verrata nykyhetkeen. Potilaita oli huomattavasti vähemmän, joten työ ei ollut yhtä kiivastahtista kuin nyt, kun väestö vanhenee kiihtyvään tahtiin, yhä useampi potilas on monisairas ja hyvin iäkäs ja henkilöstöresurssit ovat usein alimitoitettuja.

Anneli muistelee, että vielä 1980-luvulla budjetit saivat kasvaa vuosittain jopa kuusi prosenttia.

– Nyt rahasuitset ovat tiukalla eikä henkilökuntamäärä kasva, vaikka kliininen työ on huomattavasti kiivastahtisempaa potilaiden määrän kasvettua.

Annelin mielestä nykyisessä valtavassa terveydenhuollon turbulenssissa auttaa jaksamaan me-henki. Kahvipöytäkeskustelut ovat yhä voimavara, työpisteen tai vastuuyksikön hyvä henki on avain työssä jaksamiseen.

– Vuorovaikutus on tärkeintä. Henkilöstön pitää kertoa huoliaan ja kehitysideoitaan lähiesihenkilöille. Jos se ei onnistu, pitää siirtyä seuraavalle tasolle tai tarvittaessa vielä ylemmäs ja ylemmäs. Keskustelu on se, jolla asiat saadaan haltuun ja hoidetuksi.

Hän muistuttaa vielä, että hoitajapula ei ole koronan syytä, se on ollut nähtävissä jo paljon ennen epidemiaa. Yhteiskunnallisten ja hyvinvointialueiden päättäjien on tämä tunnistettava ja turvattava alan tulevaisuus, jotta myös väestön palvelutarpeeseen voidaan vastata.

Yhteisten asioiden hoitajaksi

Potilastyön aikana Annelia alettiin houkutella luottamushenkilöksi. Hän jarrutteli, koska piti työstään ja työyhteisöstään. Kun silloisen pääluottamusmiehen työtaakka alkoi käydä mahdottomaksi ja Annelin osastonhoitaja vielä usutti tarttumaan uuteen haasteeseen, hän muutti mieltään.

Tehyn osa-aikaisena luottamusmiehenä hän aloitti 2006. Kahdeksan vuotta myöhemmin työstä tuli päätoiminen.

– Olin uuden työn alkaessa lippa vinossa, kun yhteistoiminta ja edunvalvojan työ oli niin erilaista. En enää ollut osa tiimiä, vaan se, jota kuullaan ja joka kuuntelee, en ollut enää osa tiettyä joukkoa.

Mutta eihän siinä pitkään mennyt, kun yhteistoiminta-, neuvottelu- ja edunvalvontatyö imaisi mukaansa. Viihtymistä auttoi se, että työhön saattoi keskittyä täysin.

–  Nostan hattua sairaanhoitopiirin henkilöstöjohtaja Juha Jääskeläiselle, että hän näki järkeväksi tehdä luottamustyöstä kokoaikaista. OYS oli yksi ensimmäisistä, jotka ottivat kokoaikaisuuden laajasti käyttöön luottamusmiesorganisaatiossa.

Iso organisaatio, jossa on monenlaisia murheita ja asioita kehitettäväksi, teki työstä haastavaa ja siksi myös kiehtovaa.

–   Selvittelyä, neuvottelua, keskustelua ja joskus myös vääntämistä. Potilastyöhön verrattuna se on kovin erilaista duunia. Joskus on jaksaminenkin ollut koetuksella, mutta hyvin olen viihtynyt tehtävässä. Varmaan luottamusmiestyön haastavuus on jälleen syy, että olen tehtävässä pysynyt.

Luottamushenkilön työ vaatii kärsivällisyyttä ja ratkaisukeskeisyyttä monella tasolla. Luottamusmies kerää pieniä, onnistumisen pisaroita. Kun pisaroita on tarpeeksi, ne muuttuvat isoksi virraksi.

–   Näin se menee, oli sitten kyse yksittäisen työntekijän, työyksikön tai koko sairaanhoitopiirin tason asioista. Parhaalta tuntui, kun sai puhelinsoiton tai viestin alan ammattilaiselta, jossa hän kiitti asiansa hoitamisesta.

Ja nyt aluehallituksessa

Varapääluottamushenkilö Anneli Näpän työura OYSissa on virallisesti ohi maaliskuun lopussa. Pitämättömät lomat hän on käyttänyt aluevaalityöhön ja hyvinvointialueen luottamustehtävään: Oulun kaupunginvaltuuston jäsen valittiin tammikuussa keskustan listalta aluevaltuustoon. Maaliskuun alussa hänestä tuli hyvinvointialueen aluehallituksen jäsen.

–   Nyt alkaa uusi ura aluehallituksen jäsenenä koko Pohjois-Pohjanmaan asukkaiden hyväksi. Eläkeläisenä minulla on aikaa ja virkeyttä perehtyä asioihin hyvin poliittisena päätöksentekijänä.

Hoitajapula on nyt iso ja erikoissairaanhoidosta ihmisiä lähtee, koska saman rahan saa vähemmän psykososiaalisesti kuormittavasta työstä. Annelin mukaan se ei millään muulla keinolla ratkea kuin nostamalla hoitajien palkkatasoa. Esimerkiksi hoitajakoulutuksen paikkamäärien nostaminen ei auta, koska niin moni lähtee aivan eri alalle kuin terveydenhuollon palvelukseen.

– THL:n tilastojen mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattitutkinnon suorittaneista henkilöistä kymmeniä tuhansia työskentelee muulla alalla kuin mihin ovat saaneet koulutuksen. Tämä on suuri yhteiskunnallinen ongelma. Muuta tietä tilanteen korjaamiseksi ei ole kuin palkkatason nostaminen, Tehyn varapääluottamusmiehenä toiminut Anneli vaatii.

Palkkatason ohella myös työoloista on huolehdittava ja johtamistaitoja kehitettävä.