OYSin röntgenhoitaja Leila Ukkola ja radiologi Heljä Oikarinen toivovat Terveyskylän Tutkimukseen tulijan talon Tietoa säteilystä -säteilytietopaketin tavoittavan kuvantamistutkimukseen tulevat.

Saavatko potilaat ja läheiset tietoa säteilytutkimuksista ja millaista tietoa he toivovat? Näiden kysymysten vastausten selvittäminen ja tutkiminen alkoi useita vuosia sitten, kun OYSin röntgenhoitaja Leila Ukkola kyseli radiologi Heljä Oikariselta aihetta ylemmän ammattikorkeakoulututkintonsa päättötyötä varten.

– Meillä oli sellainen käsitys, että potilaat eivät saa tarpeeksi tietoa säteilystä. Taustalla on myös kansainvälinen huoli siitä, että potilaat eivät saa sitä tietoa, jota heidän pitäisi, kertovat Oikarinen ja Ukkola.

Ukkola päätti tarttua aiheeseen. Hänen ja röntgenhoitajaopiskelijoiden tekemien kyselytutkimusten jälkeen yamk-tutkielma laajeni lopulta väitöskirjaksi asti. Väitöskirjan pohjalta hän ja Oikarinen laativat yhdessä laatupäällikkö Raija Honkasen ja sairaalafyysikko Anna-Leena Mannisen kanssa Terveyskylän Tutkimukseen tulijan taloon säteilytietopaketin potilaiden informoimiseksi.

Lisäksi terveydenhuollon ammattilaisille tarkoitetun TerveyskyläPRO:n puolella on julkaistu opas ”Potilaiden informointi ionisoivalle säteilylle altistavissa kuvantamistutkimuksissa”.

Oikarinen ja Ukkola ovat sitä mieltä, että potilaiden informointi edistyy hitaasti ja käytänteet ovat kirjavat. He sanovat myös, ettei heidän laatimaansa Tietoa säteilystä -osiota ole löydetty, vaikka se julkaistiin jo pari vuotta sitten.

– Tietopaketti on koottu, jotta säteilytutkimukseen tulevalle potilaalle olisi yksi valmis kanava luotettavan tiedon äärelle. Toivoisimme, että syntyisi myös yhtenäinen käytäntö ja toimintamalli, sillä usein jää epäselväksi, onko potilas saanut tietoa. Voisiko jossain olla ”raksi ruutuun, on saanut informaation”? Jos raksia ei ole, tieto annettaisiin myöhemmässä vaiheessa, viimeistään juuri ennen kuvantamista, pohtivat Oikarinen ja Ukkola.

Pienen riskin tutkimukset

Potilaan tiedonsaantioikeus perustuu säteilylakiin sekä lakiin potilaan asemasta ja oikeuksista. Aina ennen ionisoivaa säteilyä hyödyntävää tutkimusta lähettävä lääkäri arvioi sen oikeutuksen eli onko tutkimuksesta saatava hyöty suurempi kuin mahdolliset haitat. Oikeutuksen varmistaa vielä tutkimuksesta vastaava lääkäri tai röntgenhoitaja. Myös potilaan informointi kuuluu tähän vaiheeseen.

Potilaiden informointi ionisoivalle säteilylle altistavissa kuvantamistutkimuksissa on röntgenhoitajan ja radiologin mielestä tärkeää.

– Todelliseen tarpeeseen tehty säteilytutkimus hyödyttää potilasta. Informointi voi vähentää ei-oikeutettuja, osin turhia kuvantamistutkimuksia. Hyötyjen ja mahdollisten haittojen lisäksi potilaan tulee saada tietää myös, mitä tutkimusta harkitaan ja mikä sen kulku on, he kertovat.

Vaikka kuvantamistutkimuksissa käytettävät säteilyannokset ovat yleensä suhteellisen pieniä, saattaa säteilyyn liittyä pieni riski. Informoinnin lisäämisellä ei haluta pelotella, vaan ennemminkin rauhoitella potilaita.

Säteilylain mukaan lähettävän lääkärin tulisi huolehtia riittävästä tiedonsaannista. Potilaan voi ohjata etukäteen esimerkiksi Terveyskylän Tutkimukseen tulijan taloon. Myös tiedote tai keskustelu potilaan kanssa toimii tiedonvälityksessä. Potilaita kannustetaan myös kyselemään aktiivisesti lisätietoa lähettävältä lääkäriltä, jos se on mahdollista.

Moniammatilliset tutkimusryhmät

Leila Ukkolan yamk-tutkielma laajeni lopulta väitöskirjaksi ja tutkimuksista on julkaistu artikkeleita vertaisarvioituihin lehtiin. Myös moniammatillinen yhteistyö potilaiden informoinnin kehittämisessä on ollut onnistunutta.

– Usein hoitajat sanovat, että tekisivät mielellään tutkimustyötä, mutta se ei ole mahdollista oman työn ohella. Kannustan hakeutumaan tutkimusryhmiin, joissa tehdään moniammatillista yhteistyötä samaa päämäärää kohti, kehottaa Ukkola.

Kehittämisprojektin myötä valmistuneeseen väitöskirjaan voi tutustua täällä.