Töissä Oysissa

Tekevälle sattuu, kirurgi korjaa

Julkaistu:

Noin joka kolmas alle lukioikäinen lapsi tai nuori saa liikkuessaan luunmurtuman. Juha-Jaakko Sinikumpu tutkimusryhmineen etsii uusia menetelmiä murtumien hoitoon.

 Juha-Jaakko Sinikumpu näyttää pöydällään olevia autenttisia muovimalleja, joita hyödynnetään leikkauksissa.
Juha-Jaakko Sinikumpu tutkii potilaiden leikkauskohteista etukäteen tehtyjä autenttisia muovimalleja, joita hän hyödyntää leikkausten suunnittelussa. Kuva Tiina Mäki

Peruskoulussa Juha-Jaakko Sinikummun yksi lempiaine oli puutyöt ja hän käsitteli mielellään poraa, vasaraa, talttoja ja sahaa. Samanlaisia työkaluja hän käyttää yhä, mutta nyt leikkaussalissa lastenkirurgina. Tyypillinen tehtävä on korjata lapselle sattunutta akuuttia luunmurtumaa.

Sinikumpu on vastikään nimitetty OYSin lastenkirurgian yksikön johtajaksi ja Oulun yliopiston lastenkirurgian professoriksi. Hän myös opettaa ja vetää omaa tutkimusryhmäänsä, joka tutkii lasten luunmurtumia ja muita tapaturmia. Kuluvan vuoden aikana ryhmässä syntyy kaksi väitöskirjaa.

Sinikumpu kertoo olevansa innostunut kaikista näistä tehtävistä eikä halua nimetä lempialuettaan. Yksikön esimiehenä, opettajana ja tutkijana toimiminen on hänen mukaansa eri mieltymysten summa. Potilaiden hoitaminen on tietysti aina mieluista.

– Kyllä kirurgi leikkaussalissa viihtyy, hän sanoo.

Vammat sesonkiluonteisia

Liikkuvalle lapselle ja nuorelle tapahtuu vahinkoja. Kevättalvella laskettelurinteissä sattuu alaraajavammoja. Vapusta alkaen yleistyvät yläraajojen vammat, sillä muun muassa trampoliinilla hyppiessä tulee murtumia käsivarsiin.

– Jostain syystä yläraajavammoja on eniten elokuussa – johtuneeko siitä, että silloin lapset palaavat erilaisiin harrastuksiin, Sinikumpu pohtii.

Hän kannustaa silti lapsia liikkumaan ja toivoo, että heille löydettäisiin turvallisia ja terveellisiä tapoja liikkua.

Myös murtumien hoidosta voi tehdä entistä sujuvampaa. Sinikummun tutkimusryhmä on muun muassa kehittänyt menetelmää, jossa kyynärvarren murtuneen luun sisään viedään sulava ydinnaula. Menetelmän käyttö säästäisi hoitopäiviä ja vaivaa, jota tulee ydinnaulan poistosta.

– Murtumat koskettavat laajaa joukkoa: näitä pieniä potilaita, heidän vanhempiaan, näiden työnantajia sekä hoitavaa sairaalaa. On mielekästä tutkia tätä aihetta, koska koko yhteiskunnan kannalta volyymivaikutus on niin iso.

Ansiot tutkijana toivat Sinikummulle Lastentautien tutkimussäätiön Helena ja Niilo Hallman -palkinnon.

– Palkinto kuuluu koko ryhmälle. Koen sen kannustavana. Myös tämä yliopistollinen sairaala ympäristönä kannustaa tutkimukseen.

Tiedon eturintamassa

Sinikumpua kiehtoo ajatus, että kliinikkona ja tutkijana voi koko ajan olla eturintamassa, joka siirtää uusinta tietoa potilaiden hoitoon. Murtumien hoidossa seuraava edistysaskel voi liittyä materiaaleihin, joista kehitetään yhtä aikaa lujia, silti elimistössä muotoa ja pituutta muuttavia sekä hiljalleen hajoavia. Työ on monitieteellistä.

Kirurginen hoito on menossa yksilölliseen suuntaan ja entistä enemmän käytetään kullekin potilaalle mittojen mukaan valmistettuja tuotteita.

– Jos lastenkirurgian tulevaisuutta miettii laajemmin, niin varmasti jossakin määrin mennään varhaisempaan hoidon aloitukseen eli sikiökirurgiaan. Jos havaitaan kehityshäiriöitä, niitä ehkä pystytään korjaamaan jo raskauden aikana, jolloin ne ehtivät paremmin korjautua.