Sairaalapapin tavoittaa aina

Sairaalasielunhoitoa on järjestetty OYSissa 60 vuotta. Moni haluaa edelleen keskustella papin kanssa sairauden kohdatessa.
Juha Tahkokorpi tekee työtä OYSissa sairaalapastorina. Kuva Saara Kolehmainen

– Suurin ilon aihe työssä on se, että koen voivani olla jollakin tavalla apuna ja tukena haastavissa tilanteissa. Erityistä iloa tuovat ne tilanteet, kun kaikki ei menekään huonoimman vaihtoehdon ja ennusteen mukaan, kuvailee OYSissa sairaalapastorina työskentelevä Juha Tahkokorpi.

Monen mielikuva sairaalapapin työstä on aika synkkä. Heidän työnsä mielletään kuoleman läheisyyteen sijoittuvaksi, mutta se ei ole kuitenkaan koko kuva. Viisi vuotta sairaalapapin tehtävissä on antanut työstä hyvän kuvan.

– Tietyssä mielessä kuoleman kohtaamiseen ei totu. Jos alkaa tuntua liian rutiinilta, herkkyys katoaa. Tilanne on aina ainutlaatuinen asianosaisille.

Sairaalapappien työ on työajatonta työtä kuten pappien työ yleensäkin, mutta OYSin viisi pappia työskentelevät yleensä virka-aikana.

– Päivystävän sairaalapapin tavoittaa kuitenkin kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä. Akuutissa kriisissä päivystysvuorossa oleva on tunnin kuluessa paikalla.

Pappi kannattelee

Tyypillistä sairaalapapin työpäivää ei ole. Työhön kuuluu erilaisia kohtaamisia, jotka voivat sisältää esimerkiksi rukoushetken tai yksityisen ehtoollisen viettämistä. Myös tapahtumien suunnittelu, puheiden kirjoittaminen ja paperityöt kuuluvat työhön.

Tahkokorpi muistuttaa, että papin kanssa ei tarvitse keskustella vain hengellisistä asioista.

– Ihmisen tarpeesta lähdetään liikkeelle. Ylipäätään on tärkeää, että on joku, jolla on aikaa asettua kuuntelemaan. Hengelliset asiat voivat nousta esiin, mutta se ei ole lähtöoletus. Iso osa on kriisityön tyyppistä.

Sairaalapappia sitoo vaitiolovelvollisuus, mikä helpottaa työasioiden jättämistä työpaikalle.

–Toki on tilanteita, että joku kohtalo tai tapahtuma jää voimakkaasti mieleen. Työyhteisössä ja työnohjauksessa niitä voidaan käydä läpi.

Papin rooli on usein kannattelijan rooli. Hänen oletetaan pysyvän toimintakykyisenä ja pitävän tilanteen kasassa. Tahkokorpi kertoo, että ammatillisuuteen kuuluu tietynlaisen etäisyyden säilyttäminen, mikä auttaa toimimaan erilaisissa tilanteissa.

Ennen epidemia-aikaa sairaalapapit kulkivat osastoilla myös ilman pyyntöjä, mutta viime aikoina kiertävä työ ei ole ollut mahdollista.

– Turvallisuusmääräyksiä ja ohjeita noudattaen olemme menneet pyyntöjen mukaan, myös korona-potilaiden luokse.

Työpaikkapappina

Sairaalasielunhoitoa on ollut tarjolla OYSissa 60 vuotta. Alkuaikoina tehtävänimike oli sairaalasaarnaaja. Nykyään sairaalapappi on ikään kuin työpaikkapappi, joka on yhteisössä sen kaikkia jäseniä varten.

– Normaalioloissa olemme mukana purkutilanteissa tai esimerkiksi työyhteisön kuolemantapausten muistohetkissä. Epidemia-aikana olemme olleet henkilökunnan tukena, kun he ovat olleet monella tavalla tiukoilla ja kuormitusta on tullut.

Vakava sairastuminen tai läheisen joutuminen sairaalan on pysäyttävä paikka useimmille. Tilanne nostaa Tahkokorven mukaan tyypillisesti pintaan sellaista pohdintaa, jota ei muuten tule mieleen.

– Meidän työlle tuntuu olevan yhteiskunnan maallistumisesta huolimatta tilausta. Moni haluaa edelleen keskustella sairaalapapin kanssa.

Tahkokorpi kertoo, että heidän kauttaan saa yhteyden myös muiden uskontokuntien ja herätysliikkeiden edustajiin.

– Kun tulee pyyntöjä, voimme tarpeen mukaan pyytää paikalle imaamin, ortodoksipapin tai esimerkiksi jonkun herätysliikkeen edustajan.

 

Sairaalasielunhoidon 60-vuotisjuhlamessua vietetään Oulun tuomiokirkossa 26. syyskuuta kello 10. Jumalanpalveluksen toimittaa Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo. Sairaaloiden henkilökuntaa on mukana toteuttamassa messua.