Osa-aikaiset professuurit edistävät yhteistä tutkimusta

Viisi OYSin työntekijää on valittu Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan osa-aikaisiin professuureihin. Valitut kokevat professuurien edistävän OYSin ja Oulun yliopiston välistä yhteistyötä ja tutkimuksen asemaa Oulussa.
Kuvat: Oulun yliopisto / Seija Leskelä

 

Poikkeuksellisten kliinisten professuurien tavoitteena on tukea ja kehittää yliopistosairaalassa tehtävää tutkimusta. Suurimmalla osalla tehtävään valituista työnkuva koostuu yhä pääosin kliinisestä työstä sairaalassa potilaiden parissa, mutta nyt lisänä on osa-aikainen, tutkimuspainotteinen työ Oulun yliopiston puolella.

– Uusien osa-aikaisten professuurien tavoite on tukea ja kehittää yliopistosairaalassa tehtävää tutkimusta ja tarjota kliinisille tutkijoille parempia mahdollisuuksia yhdistää potilastyö ja tutkimustyö, kommentoi OYSin vs. johtajaylilääkäri Terhi Nevala.

Yksi valituista on Marja Vääräsmäki. Hän on synnytysten ja naistentautien erikoislääkäri sekä perinatologi, eli hänen erikoisalaansa ovat raskauden ja synnytysten hoitoon liittyvät asiat.

Professuuriin valituksi tuleminen tulee muuttamaan hänen työnkuvaansa. Vielä ei ole tarkentunut, kuinka se konkreettisesti Vääräsmäen työssä näkyy, mutta 30% työajasta hän käyttää vastaisuudessa tutkimustyöhön.

– Olen iloinen mahdollisuudesta allokoida aikaa tutkimustyöhön, jota viime vuosina olen pystynyt tekemään melko rajallisesti päätyöni ohessa. Kliininen työ on kuitenkin minulle myös erittäin mieluista ja tärkeää, joten on hyvä, että sitäkin on mahdollista jatkaa.

OYSin ja Oulun yliopiston välistä yhteistyötä Vääräsmäki pitää hienona asiana.

– On tärkeää yhdistää voimia. Tämä varmasti tuo etua molemmille ja edistää tutkimusmahdollisuuksia.

Työnkuva pysyy samanlaisena

Terhi Tapiaisen professuurina on lastentautiopin professuuri. Hänen kliininen erityisosaamisensa ja tutkimusaiheet liittyvät lasten infektiotauteihin.

Jo viime vuodesta lähtien hän on toiminut lastentautiopin professorin sijaisena Oulun yliopistolla.

– Professuurin myötä työnkuvani ei olennaisesti muutu, sillä olen toiminut kliinisen tiimimme vetäjänä pitkään myös professorina toimiessani. Työnkuvaani on kuulunut opetusta, tutkimusta, konsulttina toimimista, infektio-osaston ja lasten päivystyksen vastuulääkärinä sekä tiimin johtajana toimimista.

Professuuriin valinta on Tapiaisen mukaan kunniatehtävä.

– Koen kaikki työhön liittyvät aspektit hauskoiksi ja mielekkäiksi. Lisäksi koen, että tämä sitouttaa minut jatkossa myönteisellä tavalla vahvasti OYSiin ja Oulun yliopistoon.

Yliopistollisen sairaalan toimintaan kuuluu Tapiaisen mukaan olennaisesti tutkimus, opetus, erikoislääkärikoulutus sekä asiantuntijana toimiminen.

– Uudet professuurit vahvistavat entisestään näitä asioita OYSissa ja Oulun yliopistossa sekä osoittavat kliinisen tutkimuksen arvostusta.

Tuore tutkija

Joonas Kauppilan professuuri on kliinisen epidemiologian alalla. Hän on gastroenterologiseen kirurgiaan erikoistuva lääkäri, jonka työnkuvaan kuuluu ruoansulatuskanavan sairauksien tutkiminen. Kauppila opettaa kliinisen epidemiologian kurssia Oulun yliopiston englanninkielisessä EBDS-maisteriohjelmassa.

– Erityisiä mielenkiinnon kohteita ovat ruokatorven syöpä, mahasyöpä ja näiden leikkaushoito, sekä refluksitaudin ja lihavuuden leikkaushoito, hän kertoo.

Professuurin myötä Kauppila saa pyhittää yhden päivän työviikostaan tutkimukselle.

– Se mahdollistaa jo hyvin paljon asioita ja lisää tutkimusintoa, kun sitä ei tarvitse tehdä enää pelkästään iltaisin ja viikonloppuihin.

Sairaala ja yliopisto ovat toimineet pitkälti erillään, joka Kauppilan mielestä on ollut kliinisen tutkimuksen kannalta huono asia.

– Perinteisesti professori on jäänyt kokonaan tai lähes kokonaan pois kliinisestä työstä ja toisaalta tutkimustyötä on kliinikoiden toimesta tehty ilta-, viikonloppu- ja loma-aikoina, ilman yhteyttä yliopistoon. Professuurit ovat loistava avaus yhteistyön kehittämiseksi ja yliopiston jalkauttamiseksi sairaalaan.

Valinta on Kauppilan mukaan ennen kaikkea mahdollistava tekijä, joka auttaa panostamaan tutkimus- ja opetustyöhön entistä suuremmalla innolla. Hän toivoo sen johtavan myös runsaampaan ja laadukkaampaan tutkimukseen.

– Toisaalta professoriksi valituksi tuleminen on myös tunnustus tehdystä työstä, vaikka työvuosia on kertynyt vasta varsin vähän, hän lisää.

Pitkä tutkimusura taustalla

Tero Rautio on gastroenterologisen kirurgian erikoislääkäri ja dosentti. Hän toimii tällä hetkellä OYSin gastrokirurgian ylilääkärin virassa.

– Olen tehnyt kliinistä tutkimusta oman erikoisalani keskeisiin kysymyksiin pureutuen lähes 25 vuoden ajan. Väitöskirjatutkimukseni tulokset alaraajojen laskimosairauksien diagnostiikasta ja endovaskulaarisesta hoidosta olivat osaltaan mullistamassa suonikohjupotilaiden hoitokäytäntöjä.

Tutkimus on aina ollut ja tulee aina olemaan tärkeä osa-alue Raution työssä.

– Voidaan sanoa, että se on ollut työelämän suola antoisan ja mielenkiintoisen kliinisen potilastyön ohella. Ilman kliinistä tutkimusta potilaiden hoidot eivät kehity eivätkä hoitotulokset parane. Vaaditaan myös kriittistä ajattelua ja nykyisiä hoitolinjoja tulee kyseenalaistaa ja testata tutkimustyön mahdollistamin keinoin.

Professuurin myötä Rautiolla on mahdollisuus rytmittää OYSin työtehtäviä sekä tutkimustyötä järkevämmin. Tutkimusryhmien johtajana aikaa täytyy olla aikaa edistää projekteja sekä ohjata tohtoritutkintoon tähtääviä nuoria lääkäreitä arkipäivisin.

– Viikoittainen tutkimustoimintaan pyhitetty päivä tehostaa ryhmien työskentelyä. Uudet professuurit antavat mahdollisuuden kehittää ja organisoida tutkimusprojektejamme sekä luoda entistä laajempia yhteistyökuvioita kansallisesti sekä kansainvälisesti. Tärkein tavoitteeni tulee olemaan nuorten lupaavien tutkijoiden urien edistäminen.

Aikaisemmin Rautio on tehnyt tutkimustyötä omalla ajallaan iltaisin ja viikonloppuisin, mutta nyt tällainen työskentely vähenee.

– Se luonnollisesti auttaa jaksamaan sekä sairaanhoitopiirin että yliopiston haastavissa tehtävissä.

Uudet professuurit vahvistavat Raution mukaan sairaanhoitopiirin ja Oulun yliopiston välistä yhteistyötä.

– Kliinisen tutkimuksen professuurit ovat käden ojennus meidän tutkijoiden suuntaan. Klinikoiden ruohonjuuritason yhteistyö professoreiden ja kliinikoiden välillä on edellytys paitsi korkeatasoiselle tutkimustyölle, kuin myös uusien osaajien koulutukselle.

Harvinaissairauksiin apua tutkimuksella

Jukka Moilasen kliinisen professuurin alana on perinnöllisyyslääketiede, eli kliininen genetiikka.

– Suurin osa perinnöllisyyspoliklinikan potilaista asioi siellä siksi, että heillä tai heidän suvussaan on todettu tai epäillään geneettistä harvinaissairautta. Perinnöllisyyslääketieteen kliinisessä työssä pyritään potilaan ja hänen sukunsa tietojen, haastattelun ja erilaisten tutkimusten avulla ensimmäiseksi selvittämään mistä sairaudesta on kysymys ja mistä se potilaan kohdalla johtuu, Moilanen avaa alaansa.

Huomattava osa harvinaissairauksista on edelleen syiltään tuntemattomia ja tunnetuissakin sairauksissa esiintyy aiemmin tuntemattomia taudinkuvia. Moilasen mukaan käytännön potilastyössä ollaankin usein lääketieteellisen tietämyksen rajoilla ja kirjallisuudesta, tietokannoista ja parhailtakaan asiantuntijoilta ei löydy vastauksia potilaan ja hänen sukunsa auttamiseen.

– Tarvitaan uutta tietoa, jota voidaan saavuttaa vain tieteellisen tutkimuksen menetelmin potilaslähtöisen kliinisen tutkimuksen avulla. Jos potilaan tai suvun sairaudesta saadaan näillä keinoin merkittävää uutta tietoa, niin siitä on pääsääntöisesti välitöntä konkreettista hyötyä tutkittaville itselleen ja muille potilaille, joilla on sama sairaus tai geenivirhe, ja tieteellisten julkaisujen välityksellä myös maailmanlaajuisesti.

Moilasen tutkimusryhmässä tehdään systemaattisesti geneettisten harvinaissairauksien kliinistä tutkimusta. Päätoimenaan hän hoitaa OYSin perinnöllisyyslääketieteen ylilääkärin tehtäviä, mutta professuurin myötä tutkimuksen toteuttamiseen ja edistämiseen on lisää resursseja.

– Genetiikan merkitys on koko ajan lisääntymässä sekä potilaiden hoidossa, että kliinisessä tutkimuksessa. Nämä huomioiden työnkuvan muuttuminen tuntuu varsin positiiviselta, Moilanen kertoo ajatuksiaan professuurista.

Valituksi tuleminen tarkoittaa Moilasen mukaan hyvää mahdollisuutta genetiikan tutkimuksen ja opetuksen kehittämisen kannalta. Moilasen alalla ei koko ole maassa montaakaan professoria, joten hän kokee valinnan voivan olla merkittävä myös kansallisella tasolla.

Lisäksi uudet professuurit edistävät hänen mielestään kliinisen työn ja tutkimuksen yhdistämistä sekä OYSin ja Oulun yliopiston välistä yhteistyötä.

– Näiden professuurien perustaminen on mielestäni Oulun yliopistolta kannanotto kliinisen tutkimuksen merkityksen puolesta ja tärkeä aloite sen aseman kehittämiseksi.